Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
”Tämä on iäti minun.”
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
KAARLO SARKIA
Tätä runoa hoen itselleni, kun minua oikein pelottaa, ahdistaa, tuntuu pahalta. Älä elämää pelkää, siinä on vahva lause. Samoin hoen lausetta: Suo jääneen jäädä, suo olleen haudassa olla, tulevaa koe vastaan mennä.
Yritän päästä irti menneisyyden kahleista, miksi vatvoa menneitä asioita. Lapsuus oli mitä oli, mutta niiden pahojen asioiden vatvominen ei auta yhtään, joten olkoon ne siellä menneisyyden haudassa.
Tulevaa kohti minun pitää mennä. Päästää irti menneisyyden kahleista, olla pelkäämättä elämää, koska minulla ei ole muuta kuin tämä yksi ainoa elämä.