Polttopuita
Viime viikolla iski vatsaflunssa, hyi olkoon…. eikä siitä sen enempää. Mutta voimat menivät. Neljä päivää oli veto poissa. Mutta selvittiin.
Tämän viikon alku oli sateista ja harmaata. Olin niin suunnitellut, kun taudista pääsen, että teen taas kävelylenkkejä. Ja pyh. Vettä satoi ja kaikkialla on liukasta. Raitista ilmaa teki mieli. Ja hikoilua.
Levottomana pyörin sisällä kuin leijona häkissä. Ei tehnyt mieli ulos vesisateeseen ja liukasteluun. Onhan minulla piikkilenkkarit, mutta tuollaisella ihan liukkaalla jäällä ei nekään kunnolla pidä ja vesisade ei hirveästi innostanut. Helmikuinen vesisade, voi jee.
Olihan minulla maanantaina syntymäpäivätkin (23.2.), Toisen kerran täytin 26,5 vuotta ;). Syntymäpäivästä sen verran, että isäni aina soittaa minulle syntymäpäivänäni ja kertoo kuinka silloin oli pakkasta 40 astetta, kun minä synnyin ja hän ajoi moottoripyörällä 35 km kaupungin sairaalaan minua katsomaan. Silloin oli ollut kova talvi, pakkasta ja lunta ihan riittämiin, eikä kyse ollut mistään Lapista vaan ihan Etelä-Savosta.
Jaa-a, niin se vaan on, että ilmastonmuutos on ihan totta. Viimeksi minä olen kokenut 40 asteen pakkasia vuonna 1987-88. Silloin asuin Iisalmessa ja vanhin tyttäreni oli pieni vauva. Syntynyt syyskuussa -87. Joulu-tammikuu 87-88 oli tosi kylmä. Vauvaa ei voinut viedä ulos pitkään aikaan. Muistan hyvin, kuinka yritin nukuttaa tyttöä vaunuihin sisällä. Eihän se onnistunut. Tyttö nukkui levottomasti. Minä istuin keittiötikkailla ja toisella kädellä heiluttelin vaunuja ja toisessa kädessä minulla oli kirja, jota yritin samalla lukea.
Mutta palataan takaisin tähän päivään. Vesisade ei siis kiinnostanut. Äkkiä keksin, että minähän voisin tehdä polttopuita puuliiterissä. Siellä saisin raitista ilmaa, liikuntaa ja katto olisi päänpäällä. Se oli erittäin hyvä keksintö. Polttopuiden hakkaaminen oli tehokasta hyötyliikuntaa. Tunnin verran huhkin liiterissä ja hiki tosiaan lensi. Ja voi miten hyvältä se tuntui hartioissa. Päätetyöläisen ja neulojan hartiat saivat kunnon jumppaa. Parempaa kuin varjonyrkkeily ja tulostakin tuli. Mukavaa oli jälleen kerran ihailla omien käsien töitä. Nyt vaan polttopuupinoa. Minä sain aikaiseksi ison pinon pilkottuja puita, jotka sopivat kuin nakutettu meidän olohuoneen vanhaan Porin Mattiin. Olin ylpeä itsestäni.
Enpä tarvinnut kuntosalia. Eikä tarvinnut ns. ”tekstiiliurheilla”. Ihan vaan vanhoissa verkkareissa ja kumisaappaissa onnistui tämä Arja-mummin luomujumppa. Suosittelen 🙂
Iltaisin olemme mieheni kanssa katsoneet Beck-elokuvia dvd:ltä. Television ohjelmatarjonta tuntuu nykyisin olevan kokkiohjelmia ja uusintoja ja vielä kokkiohjelmien uusintoja. Joten olemme kaivaneet vanhat dvd-leffat esiin ja katsoneet niitä. Samalla minä olen neulonut. Joskus luin Virve Rostin haastattelusta, että hän neuloo televisiota katsoessaan. Silloin ei tule niin paljon käytyä jääkapilla ja naposteltua turhia mössöjä. Saman olen minäkin todennut. Kun käsillä on jotakin tekemistä tv:tä katsoessa ei tule naposteltua.
Sain neulottua Rikolle kisu-villapaidan. Lankana taas 7-veljestä lankaa. Seepra-raitaa ja luonnonvalkoista ja tummaa harmaata. Paidasta tuli ihan söpö.
Opettelin myös neulomaan baskerin. Olen neulonut parikin baskeria, mutta haluan niihin virkata vielä jotakin; kukkia tms. Jotenkin ne kaipaavat jotakin. Jossakin vaiheessa nekin ehkä tänne ilmestyvät. Ellei minun sensuurikäteni iske. 🙂
Kevättä kohti mennään ja sitä odotellessa: halonhakkuuta ja neulontaa!!!