Niinhän siinä kävi, että aikaa on kulunut ja kirjoittaminen on jäänyt.
Kevät ja kesä meni ihan mukavasti. Mieliala oli vaihteleva. Aloin tehdä kolmepäiväistä työviikkoa ja se on helpottanut kummasti oloani. Ja samalla tulin siihen tulokseen, että haen määräaikaista osatyökyvyttömyyseläkettä. Hakemuksen tein toukokuun alussa ja päätöksen sain vasta syyskuun alussa. Päätös oli onneksi myönteinen, vuodeksi eteenpäin. Heinäkuuhun 2016 asti. Hienoa, nyt voin rauhassa keskittyä tähän olemiseen ja itseni kuntouttamiseen.
Pääsin myös Kelan järjestämään Aslak-kuntoutukseen; keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta sairastaville. Viime viikolla olin ensimmäisellä jaksolla ja olen todella ylpeä itsestäni. Ensinnäkin: uskalsin lähteä yksin täysin vieraaseen paikkaan. Toiseksi, tutustuin täysin uusiin ihmisiin ja uskalsin avata suuni ryhmäkeskusteluissa. Kolmanneksi: olen LIIKKUNUT. Kuntoutuksessa oli joka päivä jotakin liikuntaa ja se teki hyvää niin psyykkiselle kuin myös fyysiselle kunnolle. Kummatkin kun ovat aivan rapakunnossa. Ja mikä ihmeellisintä, uskalsin jopa laulaa karaokessa. Keskiviikkoiltana kuntoutuspaikassa oli karaokeilta ja niinhän minäkin siellä kävin laulamassa. Olin tosi rohkea ja olen ylpeä siitä. Minä uskalsin.
Tietenkin ikävöin miestäni ja kisupoikia, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä. Kuntoutusta jatkuu sitten keväällä lisää.
Jaa-a, syksy se sitten saapuu ja kirkasvalolamppu loistaa työpöydälläni. Ajattelin ottaa valon käyttöön jo näin aikaisessa vaiheessa, jospa sillä saisin vähän estettyä tuota syksyn pimeyttä ja sen vaikutusta minuun. Syksyt ovat aina niitä hankalampia. Kunpa löytäisin itseltäni voimia positiiviseen ajatteluun. Tällä hetkellä ajattelen, että jospa sitten ei olisi niin kuuma. Masennuksen lisäksi nämä hilmanpäivät haittaavat, joten; jospa syksyllä ja talvella ei niin hiki lentäisi. Toivossa on hyvä elää.
Käsitöistä vielä
Kesä meni virkatessa. Innostuin virkkaamisesta ja virkkasin itselleni tunikan. Tosin siitä tuli vähän kummallisen näköinen, pitää tehdä sille jotakin, mutta kuitenkin sain sellaisen aikaiseksi. Ja lisäksi virkkasin vanhimman tyttäreni häihin itselleni hartiahuivin. Ja oikeasti, virkkasin ihan puuvillalangasta ja pienellä koukulla. Ensimmäisiä virkkauksia tehdessäni käytin isoa koukkua ja matonkuteita (mattoja ja koreja), mutta nyt ihan oikeasti virkkasin pientä ja sievää; toivottavasti.
Mutta nyt sitten on taas neulonta alkanut. Joulu tulee ja lahjoja pitäisi kehitellä. Sukat ovat olleet ne minun juttuni. Ajattelin tänä vuonna ottaa teemaksi joulun, kuinkas muutenkaan. Teen jouluisia sukkia. Ainakin ajatus on vielä sellainen, mutta voihan se vielä matkan varrella muuttua, kun kyllästyn jouluväreihin….
Kesällä sain myös tarmonpiikin ja siivosin oman askarteluhuoneeni. Nyt vain odotan, että pääsen torstaisin ja perjantaisin käyttämään huonettani. Kesällä siellä on liian kuuma touhuta, kun ikkunasta paistaa aurinko suoraan sisään melkein koko päivän ja huone on pieni. Niin, torstait ja perjantait olen ”eläkkeellä” 🙂 🙂 ja huomasin taas yhden positiivisen ajatuksen syksyyn; askarteluhuoneen käyttö.
Langat järjestyksessä! Välillä mummi voi ottaa pienet tirsat.